MEIDÄN KOTONA ON...

 … oma maailma…

Nautin kevätauringon lämmöstä omalla kuistillamme ja vanha Samuli Edelmannin ja Janitan yhteislaulu "Oma planeetta" alkoi soida päässäni. Kai se tuli mieleen siitä, että maailmalla tapahtuu koko ajan kauheita asioita ja siitä huolimatta oma pieni maailmani on onnellinen.

Olen kai kuin kilpikonna tai etana, joka kantaa kotia mukanaan kaikkialle, minne meneekin. Koti on sydämessäni ja läheisissäni. Olen turvassa omassa pienessä maailmassani. Rakennan sanoista suojan meidän ja sen toisen maailman väliin, joka tuhoutuu ja kärsii. Joka sotii ja vihaa. Joka saa voimansa valheesta, pelosta ja pahuudesta.

Tämän linkin takaa löydät ko.kappaleen.

http://lyriikat.org/lyriikat/samuli-edelmann/oma-planeetta/

RIKKAAN SILMÄT

Tässä  mieheni viisas kirjoitus ja omakohtainen kokemus:

Poika istui jännittyneenä Kouvolan Kaupunginteatterin valomestarin työpöydän vieressä. Hänen ilmeestään suorastaan huokui, kuinka ihmeissään hän oli valomestarin ja hänen apulaisensa saumattomasta työskentelystä. ”Havaijin kukka” -nimisen musikaalin ensi-ilta oli juuri lähtenyt käyntiin.

”Heitin – nyt”, kuului hiljainen käsky, kun valomestari halusi korostaa pääosan esittäjän soololaulua avustajan käyttämällä valonheittäjällä. ”Heitin himmenee” - nyt” kävi käsky, kun laulu loppui ja valomestari valaisi koko lavan uudelleen kohtaukseen määritetyin perusvaloin.

 Näytös jatkui ja jännittyneen 16-vuotiaan pojan silmät saivat aivan uuden näkökulman teatteriesityksen sisällöstä ja kokonaisuudesta.

 Väliaika – kahvia ja pullaa, oli tärkeä illan yksityiskohta jo tuolloin 60-luvulla. Valomestari tiedosti heti ensimmäisen puoliajan aikana, kuinka ihmeissään poika oli mestarin valopöydän tekniikasta, valomestarin ja avustajan millintarkasta yhteistyöstä ja sen kaiken vaikutuksesta koko esitykseen. Teatteri oli pojalle muuten jo kovin tuttu, sillä hän oli avustanut näyttämömestaria usein ja toimi myös narikkapoikana viikoittain.

 Väliajalla valomestari katseli jännittynyttä poikaa ja sanoi viimein: ”Tules tähän viereen istumaan, niin jutellaan.”

”Katsos, tiesin jo sinut tänne kutsuessani, että näet ja koet täällä jotakin, mitä et ole osannut aavistaakaan näytöksiä katsomosta seuratessasi.”

Poika nyökkäsi hymyillen.

”Pääosan esittäjä ja muut näyttelijät saavat yleensä suuren huomion ja julkisuuden, mutta moni ei edes tiedä mikä koneisto taustalla jyllää.”

”Kuules, minä olen pienipalkkainen pienen teatterin valomestari. Teen työni niin hyvin kuin osaan, mutta käytän kaikki liikenevät rahat matkustamiseen. Olen käynyt jo 12 eri maassa.”

Poika supisti huuliaan aivan kuin olisi halunnut viheltää ihastuksesta. 60-luvulla ulkomailla käynti oli nuorelle pojalle vielä kaukainen haave vaikka sisko oli käynyt jo Ruotsissa ja Isoveli oli ollut peräti vuoden YK-joukoissa Kyproksella asti.

 ”Jukka”, jatkoi mestari selvästi ennakkoon valmistelemaansa opettavaista tarinaa, ”isäni opetti minua jo kauan sitten: ” rikkain on se, jolla on kokeneet silmät.” 
 

TYHJYYS

Omistan mielenkiintoisen kirjan. Ostin sen itselleni reilu vuosi sitten käsitellessäni romaanikäsikirjoituksessani maalaustaidetta ja sen vaikutusta katsojaan. Romaanin käsikirjoitus on edelleen kesken, mutta kirjan olen lukenut jo useita kertoja. Kirjassa on osa-alueita, jotka sivuutan vähemmällä huomiolla, mutta sen sijaan tyhjyyden käsite taiteessa on kiehtova ja pysäyttävä.

Ohessa joitakin lainauksia Kimmo Pasasen kirjasta Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa:

”Kun kiinalaisen taiteen yhteydessä käytetään käsiteparia vuori-vesi, puhutaan itse asiassa maisemasta. Maisemamaalausta kutsutaan vastaavasti ”vuorien ja veden maalaamiseksi”, shan suishen. Näin vuori ja vesi tiivistävät maiseman käsitteellisellä tasolla kahteen hallitsevaan piirteeseen, jotka kiinalaisen käsityksen mukaan ovat luonnon kaksi merkitystäyteistä napaa. Kungfutse on tiivistänyt nämä merkitykset seuraavalla tavalla:”ihminen, jota hallitsee sydän, iloitsee vuoresta, ihminen, jota hallitsee järki, nauttii vedestä”.

Olemme siis omassa elementissämme, vuorten ja meren välissä!!!

”Vuoren ja veden kehämäinen liike edellyttää maalauksessa tyhjyyttä. Tämä voidaan luoda monin keinoin: tyhjällä tilalla, pilvillä, sumulla ja udulla, tai ohuin, katkonaisin tai kevein siveltimenjäljin.

Tyhjyys on olemukseltaan mittaamaton ja ääretön, tila, missä henki voi vapaasti liikkua.

Maisemamaalaus ei ole vain tarkastelun kohde, vaan se täytyy myös voida elää, kuten Song-kauden suuri mestari Guo Xi on sen kauniisti sanonut:

On maalattuja maisemia, joiden läpi kulkee ja joita tarkastelee, toisia, joihin voisi jäädä kävelylle, ja sellaisia, joihin voisi jäädä asumaan. Kaikissa tällaisissa maisemissa on saavutettu mestarillinen taito. Maisemat, joihin haluaisi asettua elämään, ovat kuitenkin ylivertaisia. Maalauksen tulee herättää sitä tarkastelevan mielessä halu siirtyä itse maisemaan, ja tämän tunteen synnyttämä ihastus on jotain, joka ylittää tarkastelijan käsityskyvyn.”

Lisää kirjasta kustantajan sivuilla.

KAIKKI TARINAT

Kaikki maailman tarinat on kylvetty minuun.
Ne itävät ja kasvattavat juuriaan kalloni  sisään.
Kunnes eräänä päivänä niiden elintila loppuu
ja ne työntyvät aivoistani valkoiselle arkille mustina,
mitäänsanomattoman näköisinä merkkeinä.
Silti ne kätkevät sisäänsä kaikkien maailmojen viestin,
jos taidat vain lukea ja ymmärtää.

HUOLIHETKI

Mitä tehdä kun uni ei illalla tule? Tai kun pienetkin murheet muuttuvat yön tunteina suuriksi ja ylipääsemättömiksi? Yle.fi:ssä oli artikkeli aiheesta ja ehdotuksia, miten unen tuloa voisi helpottaa. Jos tyynyn alla pidettävät huolinuket eivät auta, voisi koittaa järjestää päivällä/aikaisin illalla huolihetki jolloin esimerkiksi listaisi kaikki mielessä olevat huolenaiheet ja analysoisi niitä sitten seikkaperäisesti. No huh, huh! Eiköhän jokaisella, jolla huolia on, ajankäyttö ja ajan puute ole merkittävä syy huolten kasaantumiseen.

On kuitenkin olemassa toimiva ratkaisu, joka ei vaadi paljon aikaa ja jossa huolia ei tarvitse edes erikseen kirjata. Riittää kun niputtaa koko murhekakun yhteen ja jättää sen Ratkaisijan käsiin, iltarukouksessa. Toimii.

KUIN VALKEA HUNTU

Kylä lepää uneliaassa aamupäivän auringossa vuoren rinteellä. Valkoisiksi rapatut seinät häikäisevät silmiä ja kapeat kadut täyttyvät vähitellen hitaasti astelevista asukkaistaan. Jostain kuuluu koiran haukahdus ja vastapäisen talon pihamaalle pelmahtaa mustasilmäinen tyttölapsi nauraen iloisesti. Tätä kaikkea seuraan sivullisen silmin. Haluan mukaan, elämään tätä elämää oikeasti. En turistina, joka kamera kaulassaan tunkee ihmisten arkeen ja rikkoo hauraan tunnelman tarkennusobjektiivillaan. Buenos días on kaikki mitä osaan sanoa. Yritän kuitenkin hymyillä puuttuvien sanojen sijaan. Saan vastauksena vanhuksen lempeän katseen ja lapsen ujon hymyn. Buenos días senõra!

ÄIDINKIELEN ARVO

Asuttuamme Espanjassa nyt noin 6 kuukautta, olemme konkreetisesti saaneet kokea miltä tuntuu asua ummikkona vieraassa maassa. Kohtuullisesta englanninkielen taidostamme ei täällä ole juurikaan hyötyä, harva osaa englantia. Kaikki palvelut ovat espanjankielisiä, joissakin tapauksissa vaihtoehtona tarjotaan ranskaa tai saksaa, jota emme ole koulussa lukeneet. Sanonta, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, on täältä katsottuna ilmiselvää. Täällä äidinkieli on arvossaan ja sitä kunnioitetaan.

Espanjalaiset myös arvostavat itseään ja kulttuuriaan, sen kaikesta huomaa.”Olemme espanjalaisia, puhumme siis espanjaa”! Arvostan tätä piirrettä suuresti vaikka se tuottaakin meille vieraille aika ajoin pään vaivaa. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset televisio-ohjelmat,joita muuten ei ole kauhean paljon, ovat päällepuhuttuja, tekstitystä ei ole. Aika huvittavaa kun esim. amerikkalaisen elokuvan päätähdellä on Tom Cruisen kasvot ja ilmeet, mutta ääni tulee studioäänityksenä espanjalaisen miehen suusta espanjaksi!

Olemme kiinnittäneet huomiota myös yritysten nimiin. Ne ovat lähes poikkeuksetta espanjankielisiä, lukuunottamatta kansainvälisiä, tunnettuja tuotemerkkejä ja yrityksiä. Keskustelimme aiheesta erään nuoren epanjattaren kanssa, joka opiskelee englanninkielen opettajaksi. Hän kertoi, että kouluissa opetetaan espanjan lisäksi ranskaa, italiaa ja saksaa. Tosin nyt on aloitettu ala-asteilla myös englanninkielen opetus. Kun kerroimme hänelle, että Suomessa kaikki ulkomaiset ohjelmat tekstitetään suomeksi, hän ihmetteli että miten sitten ehtii lainkaan seurata itse ohjelmaa?!

Tässä muuten piilee varmasti osasyy siihen, miksi kansainvälisessä Pisa- tutkimuksessa suomalaislasten lukutaito on maailman kärkeä. Täytyy lukea hyvin ja nopeasti ehtiäkseen seurata myös elokuvaa! Aiemmin, ollessamme vielä leirintäalueella, napurinamme oli saksalainen pariskunta. Nähdessään FI- tunnuksen autossamme, tulivat juttelemaan: Huvaa paevaa, mita kuluu? Olivat matkustelleet Suomessa vuosikymmenten aikana useasti ja pahoittelivat kun nykyään harva enää osaa saksaa ja kaikki puhuvat vain englantia. Heistäkin Suomi on nykyisin kuin pikkuamerikka. Surullista!

KAKSOISTORNIT

Alussa

Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui samaa kieltä. Väkimäärä kasvoi ja kaikkivoipaisuus samoin. Päätettiin rakentaa torni, joka ulottuisi taivaaseen saakka. Maineen ja kunnian vuoksi. Koko maailman nähtäväksi ja karehdittavaksi. Hallitsijan merkiksi.

Nyt

Koko maailma käyttää samoja sanoja ja puhuu samaa kieltä.Globaalia tornia on rakennettu vähitellen. Ensin se oli vain pienen piirin aikaansaannos, kunnes kasvaessaan on houkutellut mukaansa yhä suurempia ihmisjoukkoja. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan on ajan henki. Torni tuntui tukevalta aluksi. Nyt se kuitenkin huojuu ja natisee liitoksissaan ja rakenteiden säröt kasvavat kilpaa moraalin rappeutumisen kanssa.

BRÄNDIVARKAUS

Tämä brändi ei syntynyt ilmaiseksi vaan se vaati aikaa ja merkittäviä uhrauksia. Sen vakiintunut asema edelläkävijänä edellytti aktiivista ja toistuvaa esilläoloa eri tilanteissa ja eri yhteyksissä. Siten se tuli tunnetuksi ja hyväksytyksi ja ansaitsi oman paikkansa arvojohtajana. Tämän aseman saavuttamiseen ja ylläpitämiseen vaikuttivat monet tekijät; tärkeimpinä maine, toimintatavat ja se miten annetut lupaukset pidettiin.

Olisi olettanut, että tämän seurauksena ympäröivän yhteisön arvostus olisi entisestään kasvanut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sen maine tahrattiin, brändin alkuaikojen tuotemerkkinä olut logo varastettiin ja muutettiin ilmentämään toisenlaisia arvoja.

MENE MENE TEKEL UFARSIN

Sali oli pukeutunut juhla-asuun. Globeliinit ja silkit välkehtivät tunnelmavalaistuksessa ja tarjoilupöydät notkuivat mitä moninaisimpia herkkuja ja juomia. Tunnelma oli huipussaan ja salin täytti iloinen ja äänekäs puheensorina. Naiset esittelivät upeita asujaan hakeutumalla salin keskiosaan kristallikruunujen loisteeseen ja miehet kehuivat kilvan viimeaikaisia saavutuksiaan ja voittojaan. ”Voi kunpa juhlat voisivat jatkua loputtomiin!”, joku naisista kiljahti ympärillään olevan naisjoukon nyökytellessä päitään ja myhäillessään tyytyväisinä. Orkesteri viritteli soittimiaan ja valmistautui vastaamaan illan musiikillisesta annista. Kaikki oli täydellistä. Kunnes.

Hetkessä hilpeä tunnelma katosi. Salin etuosaan, esiintymislavan esiripun eteen, laskeutui ylhäältä valkokangas, jolle projektori heijasti tekstin suurikokoisin kirjaimin. Kaikki pidättivät hengitystään. Salin täytti rikkumaton hiljaisuus ja epäuskoinen pelko. OSAVUOSIKATSAUS. Tulos romahtanut.

IDOLI

Väkijoukko tungeksii kohti lavan etuosaa nähdäkseen hänet lähietäisyydeltä. Jo kuukausia oli kohistu tämän esiintyjän hämmästyttävästä sanoman ja liikekielen yhteensovittamisesta. Kuningas oli syntynyt. Maailma on täynnä hienoja puhujia ja huikeita esiintyjiä, mutta havaita ne yhtäaikaa samassa persoonassa ja vielä livenä, se on jotakin ylimaallista, etten sanoisi taivaallista. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa esiintyminen, vaan suoranainen performanssi, spektaakkeli. Ainutlaatuinen tapahtuma koko maailman historiassa.

Salamat välähelivät, esirippu oli repeämäisillään ja kansanjoukon jalkojen alla maa vavahteli sen odotaessa esityksen alkua. Kohina kasvoi pauhuksi kansankiihottajan astellessa estradille sonnustautuneena provosoivaan asuun. 

Täydellinen hysteria pääsi valloilleen ja terve ajattelukyky tallaantui väkijoukon jalkoihin. Huuto voimistui voimistumistaan ja ennenkuin ensimmäistäkään tahtia oli isketty, tuomio oli julistettu: Ristiinnaulitse!

PURE APPLE

Kaikenlaiset syömiseen ja ruokailuun liittyvät villitykset valtaavat tiedotusvälineiden luetuimpia sivustoja. Syö tätä niin pysyt terveempänä, elät pidempään, näytät nuoremmalta...

Ja juuri kun mielen uudelleenohjaus on omaksunut uudet tavat, tuleekin tilalle jotakin muuta. Pahimmassa tapauksessa juuri omaksuttu ruokailutottumus osoitetaankin, tieteellisesti todistetusti tai muuten vaan, vääräksi tai jopa vaaralliseksi.

Ruoka ja siihen liittyvät mielleyhtymät ovat vain osa ihmisten tarpeesta saada erilaisia kiksejä.

Esimerkiksi kahvi mielletään piristäväksi nautintoaineeksi, mutta todennäköisesti sen käyttöä rajoitettaisiin sen epäterveellisyyden vuoksi, jos sitä yritettäisiin tuoda tänäpäivänä markkinoille.

Tupakanpolttoa pidettiin aiemmin hienona asiana. Televisio- ja lehtimainoksissa esiintyvien kuuluisien filmitähtien esimerkkiä noudattaen yhä nuoremmat kokeilivat ja huomaamattaan päätyivät tupakkateollisuuden uhreiksi. Nykyisin tupakan vaarallisuus tunnustetaan ja jopa askien ulkokuoriin on liitetty tästä varoitus. Silti myyntiluvut kasvavat.

Mitäpä jos jossakin tuotteessa olisikin teksti ”kokeile ja kuole”? Sellainenhan kerran jo oli.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html

TÄYSI MITTA

Läheiseltä vuorelta katsottuna auringossa hohtava kaupunki näytti kauniilta. Sitä ympäröivät valkeat muurit suojasivat asukkaitaan, mutta samalla ne myös eristivät ympäröivästä maailmasta. Tämä oli otollinen kasvualusta vääristymälle ja pahuudelle joka pikkuhiljaa ja salakavalasti tukahdutti oikeamielisyyden ja vaijensi hyvyyden puolestapuhujat. Ei aikaakaan kun kaupunki oli kuuluisa edistyksellisyydestään ja suvaitsevaisuudestaan. Yhä useammat matkalaiset hakeutuivat sen suojiin ja jäivät kiihkeän jännityksen ja uteliaisuuden valtaamina katujen varjoihin seuraamaan villiksi käyvää menoa. Sivusta seuraaminen ei kuitenkaan ollut kauan mahdollista. Oli joko lähdettävä mukaan tai kärsittävä seuraukset; tulla eristetyksi yhteisön ulkopuolelle tai joutua itse lampaiksi pukeutuneiden susien hampaisiin.

Eräänä päivänä tuuli toi vuorille kitkerän hajun. Alhaalla olevasta,hävitetystä kaupungista nousi sakea savu kuin polttouunista. Koko kaupunki ja kaikki sen asukkaat olivat tuhoutuneet tulipalossa silmänräpäyksessä. Vain isä ja kaksi tytärtä pelastuivat, äitikin melkein. He olivat uskoneet varoituksen ja paenneet.

PÄÄKIRJOITUS

Siinä ne olivat, sulassa sovussa, kaikki merkkihenkilöt. Toinen toistaan vakavamman ja vaikutusvaltaisemman näköisenä. Heidän edessään oli syytä olla nöyrä ja tietää oma paikkansa, olimmehan heistä riippuvaisia.

Aika teki kuitenkin tehtävänsä. Arvot ja arvostukset muuttuivat ja rintakuvien synnyttämä kunnioitus haalistui ja laantui. Uusi aika vaati uusia keulakuvia. Niiden edessä nöyryys ja kunnioitus kävivät tarpeettomiksi ja merkkihenkilöiden rintakuvat heitettiin yhteiseen sulatusuuniin. Ennen kuin huomasimmekaan olivat merkkihenkilöt vaihtuneet kasvi- ja eläinkunnan edustajiin. Uusi, yhtenäinen ja vakaa mahti kärsi vain pienestä ongelmasta, tunnistettavien keulakuvien puutteesta. Paluu entiseen tuntui taka-askeleelta ja taantumukselliselta ajatukselta. Eteenpäin on elävän mieli. Mistä riittävä, uusi mahti maailman markkinoille? Kenen kuva, sille kumarrus.

RIISINJYVÄ

Isoveljet seurasivat nuorimmaisen touhuja huvittuneena. Jotenkin kaikki ne uuden oppimisen ja innokkaan yrityksen pyristelyt myös ärsyttivät. Varsinkin kun samalla hiukan tyhmäksi ja saamattomaksi uskotun kaverin ymmärrys kasvoi ja sitä mukaa myös uskottavuus ympäristön silmissä. Veljien hyljeksimästä paitaressusta oli kasvamassa kovaa kyytiä varteenotettava kilpailija. Joku ratkaisu piti löytää. Parempien keinojen puutteessa veljet päättivät antaa nousukkaalle opetuksen. Eristäminen ympäristöstä ja lähettäminen sisäoppilaitokseen vaimentaisi varmasti intoilua ja ajan kuluessa kukaan ei enää koko kiusankappaletta muistaisikaan.

Keino näytti toimivan. Veljet saivat johtavan asemansa takaisin ja revittelivät kunnolla miettimättä seurauksia. Olisi ehkä kannattanut. Hauskanpito maksoi ja kohta koko porukka oli puilla paljailla. Myytyään omaisuutensa ja lainattuaan rahaa naapureiltakin oli lopulta otettava hattu kouraan ja marssittava pankinjohtajan puheille. Hävetti. Koputus oveen ja käynti peremmälle. Johtaja kuunteli miesten selvitystä taloudellisesta ahdingosta vaiti. Luotolle ei selvästikään ollut mitään järkeviä perusteita, mutta silti johtaja myönsi heille suuremman lainan kuin he pyysivätkään. Sitten taivas repesi. ”Ettekö todellakaan tunne minua. Olen se veli, jota väheksyitte ja hyljeksitte”, johtaja sanoi ja hymyili.

PUHALLUS

TOSISATU, OSA 4

Tilaisuus alkoi. Sali oli täynnä lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden edustajia. Salamavalot välähtelivät. Ministerit ja virkamiehet istuivat paikoillaan koittaen näyttää vakuuttavilta ja vakuuttuneilta esityksen sisällöstä. Levottomuus kuitenkin kasvoi.

Ministeri rykäisi ja aloitti. Numerot ja kirjaimet hyppivät paperilla käsittämättömästi. Ministerin otsalle alkoi kohota hikikarpaloita. Vakuuttelut selonteon järkevyydestä murenivat sivu sivulta. Kuulijat yrittivät pitää yllä luottamustaan ja peitellä epäuskoaan. Tiedossahan oli jo yleisesti taika, joka selontekoon kätkeytyi. Sen ymmärtäisivät vain viisaat ja kukaanhan ei halunnut leimautua tyhmäksi.

Kunnes salin takaosasta, avonaisen oven raosta kuului vanhan, eläkkeelle juuri siirtymässä olevan vahtimestarin toteamus: Selonteossahan ei ole mitään järkeä, ei päätä eikä häntää! Vähitellen uutinen levisi kuulijakunnan keskuudessa kulovalkean tavoin ja lopulta kaikki huusivat yhteen ääneen. Selonteko on huijaus. Täydellinen puhallus.

Ministerin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli:

- Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojensi selkänsä entistä suoremmaksi ja nyökytteli hyväksyvästi kun virkamiehet vakuuttelivat talouspaketin toimivuutta, jota ei ollut olemassakaan.

VAIETTU SALAISUUS

TOSISATU, OSA 3

Ministeri halusi lopulta nähdä itsekin laskelmat. Niinpä hän lähti yhdessä aiemmin tietäjien luona käyneiden virkamiestensä kanssa matkaan.

Eikö suunnitelma ole suurenmoinen! sanoivat nuo kaksi kelpo virkamiestä näyttäessään taloustietäjien aikaansaannoksia ministerille. Katselkaa tätä kaaviota ja näitä nerokkaita laskelmia, he sanoivat ja esittelivät järjetöntä talouspakettia, sillä he luulivat muiden toki ymmärtävän siitä kaiken.

Ministeri tutki laskelmia ja selvityksiä, mutta ei ymmärtänyt niistä sanaakaan.

Olenko minä typerä? Enkö minä kelpaa ministeriksi!

Salatakseen ymmärtämättömyytensä ministeri kehui pakettia ja koko seurue vakuutteli ministerin mukana: onpa tosiaan ammattitaidolla laadittu selvitys! Tapaamisen päätteeksi virkamiehet kehottivat ministeriä esittelemään nerokkaan tukipakettiratkaisun valtakunnallisessa tiedotustilaisuudessa, joka pian pantaisiin toimeen.

Tilaisuuden oli määrä alkaa aamupäivällä ja vielä koko edellisen yön talousasiantuntijat valvoivat ja tekivät laskelmiaan. Kansa uskoi, että he ahersivat hiki hatussa saadakseen toimivat talouspaketit valmiiksi.

Kun ministeri ja hänen ylimmät virkamiehensä sekä neuvonantajansa olivat koolla, tietäjät saapuivat, ojensivat monisatasivuisen selvityksen ministerille ja sanoivat: Arvoisa ministeri, tässä laatimamme selvitystyö tarvittavista leikkauksista sekä laskelmat tukipaketin suuruudesta ja niiden tuottamista hyödyistä. Laskelmat ovat vedenpitävät ja keveät kuin hämähäkinseitti. Niiden luulisi sisältävän pelkkää ilmaa. Mutta sen vuoksi ne ovatkin niin erinomaiset. Teidän olisi ehkä syytä perehtyä esitykseen ennen varsinaisen tilaisuuden alkua, tietäjät kehottivat ja poistuivat paikalta.

Ministeri avasi selvitysmuistion. Hän luki takellellen sivun toisensa jälkeen. Numerot kasvoivat ja miinusmerkit lisääntyivät, mutta epäilyksille ei nyt saanut antaa valtaa.

Jatkuu...

VIISAAT LUOTTOMIEHET

TOSISATU, OSA 2

Taloustietäjät avasivat tietokoneensa ja olivat tekevinään finanssipoliittisia laskelmia, vaikka heillä ei todellisuudessa ollut hajuakaan siitä, kuinka talouskriisi ratkaistaisiin. Häikäilemättä he vaativat lisärahoitusta selvitystyöhönsä, mutta tallensivat kaikki liikenevät varat salaisille pankkitileilleen ja hosuivat tyhjien laskelmiensa ääressä päivästä toiseen.

Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä selvitystyö on! tuumi ministeri. Eihän hänen toki olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selvää.

Minäpä lähetän vanhan kunnon luottovirkamieheni tietäjien luo, päätti ministeri. Hän osaa parhaiten arvostella selvitystä, sillä hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

Vanha kelpo virkamies meni saliin, missä tietäjät istuivat tietokoneidensa ääressä. Taivas varjelkoon! - ajatteli vanha virkamies ja avasi silmänsä selkosen selälleen. Minähän en ymmärrä mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

Auta armias! hän ajatteli. Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä sitä saada tietää!

No, ette sano mitään rahoitusratkaisusta! huomautti toinen tietäjä. Voi, se on nerokasta, sanoi virkamies tirkistellen silmälasiensa takaa. Tämä malli ja nämä laskelmat! Niin, kyllä minä sanon ministerille, että rahoitusjärjestelmä miellyttää minua kovasti.

Taloustietäjät vaativat yhä enemmän rahaa ja aikaa. Niitä tarvittiin kuulemma vaativaan selvitystyöhön. Aikaa kului, mutta lopullista selvitystä ei kuulunut. Pian ministeri lähetti toisen kelpo virkamiehen katsomaan, edistyikö työ ja oliko se jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin ensimmäisenkin: hän katseli katselemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska laskelmissa ei ollut päätä eikä häntää.

Typerä minä en ole, mietti mies itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Niinpä hän rupesi kehumaan kaavioita, joita ei ymmärtäyt ja vakuutti olevansa hyvin ilahtunut nerokkaista laskelmista ja suunnitelmista. Tämän hän kertoi myös ministerille. Kaupungissa ei enää muusta puhuttukaan kuin tuosta rahoituspaketista.

Jatkuu...

HYVÄUSKOINEN MINISTERI

TOSISATU, OSA 1

Olipa kerran ministeri, joka rakasti vaikutusvaltaa niin paljon, että kulutti kaiken aikansa sen pönkittämiseen. Hän vähät välitti sotilaistaan tai kansalaisistaan, mutta valtaansa hän halusi kasvattaa. Kun euroopan ulkopuolisten maiden ministerit olivat valtioneuvostoissaan, tässä maassa ministeri oli Brysselissä.

Kerran kaupunkiin ilmestyi kaksi taloustietäjää. He kertoivat olevansa suuren maailmanlaajuisen rahoituspolitiikan asiantuntijoita ja kehuivat edustavansa uutta talousjärjestelmää, johon liittyisi kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei ymmärtäisi tämän järjestelmän nerokkuutta.

Siinäpä vasta järjestelmä, ajatteli ministeri. Kun kerron tästä valtionvarainministeriössä, saan heti selville, ketkä eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Siispä ministeri antoi tietäjille valtuudet, jotta he ryhtyisivät työhönsä.

MISSÄ OOT ROBIN HOOD?

Pahasti näyttää siltä että lakiteitse ja luvallisesti eivät asiat armaassa Suomenmaassa korjaannu. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Nyt on lupa ja suorastaan velvollisuus ottaa köyhältä ja antaa rikkaalle. Pääministeri käytti oikein puheenvuoron aiheesta. Hänen mielestään esimerkiksi yritystuet eivät ole keltään pois. Yksinkertaistaen: Kokonaisesta leivästä leikataan reilu pala ja annetaan sille jolla jo on ennestään. Onko leipä edelleen kokonainen? Ei, siinä on entistä vähemmän jaettavaa niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Puhumattakaan massiivisesta virkamieskoneistosta joka nakertaa leipää salakavalasti sieltä täältä kuten pullahiiri.

Terveellistä olisi jokaisen tutustua valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2012. Yhteenvedosta kokonaismäärärahat eri ministeriöille näkee helposti ja yhdellä silmäyksellä.

http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2012/frame_2012.html

Esimerkiksi puolustusministeriön määrärahat ovat vain murto-osa kokonaiskustannuksista. Massiiviset ja puolustuspoliittisesti merkittävät leikkaukset eivät todellisuudessa juurikaan helpota valtion budjetin tasapainottamisessa. Itseasiassa kulut voivat jopa muutosten seurauksena kasvaa, puhumattakaan jälleen lisääntyvästä epävarmuudesta ja suoranaisesta pahoinvoinnista niiden perheiden ja yksittäisten ihmisten elämässä, joita suunnitteilla olevat leikkaukset koskettaisivat eniten. Kyseessä on lisäksi yksi merkittävimmistä itsenäisen Suomen ja sen turvallisuuden takaajista ja ylläpitäjistä. Ja sitä kivijalkaa ollaan nyt tietoisesti nakertamassa.

Helposti voi myös talousarviosta havaita, että valtaosa kokonaiskustannuksista syntyy massiivisen hallinnon ja virkamieskoneiston pyörittämisestä.

Missä on tämän päivän Robin Hood?

Joka radikaalilla toimintamallilla murtaisi huonoksi ja epäoikeudenmukaiseksi havaitut rakenteet ja jakaisi leivän oikeudenmukaisesti. Niiltä, joilla on yli oman tarpeen, niille joilla ei ole riittävästi.

Mikä on riittävästi?

Jokaiselle Suomen täysikäiselle kansalaiselle taataan katto pään päälle ja leivän päälle muutakin kuin ylähuuli, anelematta ja luukulta toiselle juoksematta. Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen elämän.

Eikä se olisi keneltäkään pois, vaan jokainen saisi yllin kyllin.

Jos me näiden toimien seurauksena saisimme maailmalla edelläkävijän maineen, siitä voisin olla todella ylpeä ja aiheesta.