MENE MENE TEKEL UFARSIN

Sali oli pukeutunut juhla-asuun. Globeliinit ja silkit välkehtivät tunnelmavalaistuksessa ja tarjoilupöydät notkuivat mitä moninaisimpia herkkuja ja juomia. Tunnelma oli huipussaan ja salin täytti iloinen ja äänekäs puheensorina. Naiset esittelivät upeita asujaan hakeutumalla salin keskiosaan kristallikruunujen loisteeseen ja miehet kehuivat kilvan viimeaikaisia saavutuksiaan ja voittojaan. ”Voi kunpa juhlat voisivat jatkua loputtomiin!”, joku naisista kiljahti ympärillään olevan naisjoukon nyökytellessä päitään ja myhäillessään tyytyväisinä. Orkesteri viritteli soittimiaan ja valmistautui vastaamaan illan musiikillisesta annista. Kaikki oli täydellistä. Kunnes.

Hetkessä hilpeä tunnelma katosi. Salin etuosaan, esiintymislavan esiripun eteen, laskeutui ylhäältä valkokangas, jolle projektori heijasti tekstin suurikokoisin kirjaimin. Kaikki pidättivät hengitystään. Salin täytti rikkumaton hiljaisuus ja epäuskoinen pelko. OSAVUOSIKATSAUS. Tulos romahtanut.

IDOLI

Väkijoukko tungeksii kohti lavan etuosaa nähdäkseen hänet lähietäisyydeltä. Jo kuukausia oli kohistu tämän esiintyjän hämmästyttävästä sanoman ja liikekielen yhteensovittamisesta. Kuningas oli syntynyt. Maailma on täynnä hienoja puhujia ja huikeita esiintyjiä, mutta havaita ne yhtäaikaa samassa persoonassa ja vielä livenä, se on jotakin ylimaallista, etten sanoisi taivaallista. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa esiintyminen, vaan suoranainen performanssi, spektaakkeli. Ainutlaatuinen tapahtuma koko maailman historiassa.

Salamat välähelivät, esirippu oli repeämäisillään ja kansanjoukon jalkojen alla maa vavahteli sen odotaessa esityksen alkua. Kohina kasvoi pauhuksi kansankiihottajan astellessa estradille sonnustautuneena provosoivaan asuun. 

Täydellinen hysteria pääsi valloilleen ja terve ajattelukyky tallaantui väkijoukon jalkoihin. Huuto voimistui voimistumistaan ja ennenkuin ensimmäistäkään tahtia oli isketty, tuomio oli julistettu: Ristiinnaulitse!

PURE APPLE

Kaikenlaiset syömiseen ja ruokailuun liittyvät villitykset valtaavat tiedotusvälineiden luetuimpia sivustoja. Syö tätä niin pysyt terveempänä, elät pidempään, näytät nuoremmalta...

Ja juuri kun mielen uudelleenohjaus on omaksunut uudet tavat, tuleekin tilalle jotakin muuta. Pahimmassa tapauksessa juuri omaksuttu ruokailutottumus osoitetaankin, tieteellisesti todistetusti tai muuten vaan, vääräksi tai jopa vaaralliseksi.

Ruoka ja siihen liittyvät mielleyhtymät ovat vain osa ihmisten tarpeesta saada erilaisia kiksejä.

Esimerkiksi kahvi mielletään piristäväksi nautintoaineeksi, mutta todennäköisesti sen käyttöä rajoitettaisiin sen epäterveellisyyden vuoksi, jos sitä yritettäisiin tuoda tänäpäivänä markkinoille.

Tupakanpolttoa pidettiin aiemmin hienona asiana. Televisio- ja lehtimainoksissa esiintyvien kuuluisien filmitähtien esimerkkiä noudattaen yhä nuoremmat kokeilivat ja huomaamattaan päätyivät tupakkateollisuuden uhreiksi. Nykyisin tupakan vaarallisuus tunnustetaan ja jopa askien ulkokuoriin on liitetty tästä varoitus. Silti myyntiluvut kasvavat.

Mitäpä jos jossakin tuotteessa olisikin teksti ”kokeile ja kuole”? Sellainenhan kerran jo oli.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.3.html

TÄYSI MITTA

Läheiseltä vuorelta katsottuna auringossa hohtava kaupunki näytti kauniilta. Sitä ympäröivät valkeat muurit suojasivat asukkaitaan, mutta samalla ne myös eristivät ympäröivästä maailmasta. Tämä oli otollinen kasvualusta vääristymälle ja pahuudelle joka pikkuhiljaa ja salakavalasti tukahdutti oikeamielisyyden ja vaijensi hyvyyden puolestapuhujat. Ei aikaakaan kun kaupunki oli kuuluisa edistyksellisyydestään ja suvaitsevaisuudestaan. Yhä useammat matkalaiset hakeutuivat sen suojiin ja jäivät kiihkeän jännityksen ja uteliaisuuden valtaamina katujen varjoihin seuraamaan villiksi käyvää menoa. Sivusta seuraaminen ei kuitenkaan ollut kauan mahdollista. Oli joko lähdettävä mukaan tai kärsittävä seuraukset; tulla eristetyksi yhteisön ulkopuolelle tai joutua itse lampaiksi pukeutuneiden susien hampaisiin.

Eräänä päivänä tuuli toi vuorille kitkerän hajun. Alhaalla olevasta,hävitetystä kaupungista nousi sakea savu kuin polttouunista. Koko kaupunki ja kaikki sen asukkaat olivat tuhoutuneet tulipalossa silmänräpäyksessä. Vain isä ja kaksi tytärtä pelastuivat, äitikin melkein. He olivat uskoneet varoituksen ja paenneet.

PÄÄKIRJOITUS

Siinä ne olivat, sulassa sovussa, kaikki merkkihenkilöt. Toinen toistaan vakavamman ja vaikutusvaltaisemman näköisenä. Heidän edessään oli syytä olla nöyrä ja tietää oma paikkansa, olimmehan heistä riippuvaisia.

Aika teki kuitenkin tehtävänsä. Arvot ja arvostukset muuttuivat ja rintakuvien synnyttämä kunnioitus haalistui ja laantui. Uusi aika vaati uusia keulakuvia. Niiden edessä nöyryys ja kunnioitus kävivät tarpeettomiksi ja merkkihenkilöiden rintakuvat heitettiin yhteiseen sulatusuuniin. Ennen kuin huomasimmekaan olivat merkkihenkilöt vaihtuneet kasvi- ja eläinkunnan edustajiin. Uusi, yhtenäinen ja vakaa mahti kärsi vain pienestä ongelmasta, tunnistettavien keulakuvien puutteesta. Paluu entiseen tuntui taka-askeleelta ja taantumukselliselta ajatukselta. Eteenpäin on elävän mieli. Mistä riittävä, uusi mahti maailman markkinoille? Kenen kuva, sille kumarrus.

RIISINJYVÄ

Isoveljet seurasivat nuorimmaisen touhuja huvittuneena. Jotenkin kaikki ne uuden oppimisen ja innokkaan yrityksen pyristelyt myös ärsyttivät. Varsinkin kun samalla hiukan tyhmäksi ja saamattomaksi uskotun kaverin ymmärrys kasvoi ja sitä mukaa myös uskottavuus ympäristön silmissä. Veljien hyljeksimästä paitaressusta oli kasvamassa kovaa kyytiä varteenotettava kilpailija. Joku ratkaisu piti löytää. Parempien keinojen puutteessa veljet päättivät antaa nousukkaalle opetuksen. Eristäminen ympäristöstä ja lähettäminen sisäoppilaitokseen vaimentaisi varmasti intoilua ja ajan kuluessa kukaan ei enää koko kiusankappaletta muistaisikaan.

Keino näytti toimivan. Veljet saivat johtavan asemansa takaisin ja revittelivät kunnolla miettimättä seurauksia. Olisi ehkä kannattanut. Hauskanpito maksoi ja kohta koko porukka oli puilla paljailla. Myytyään omaisuutensa ja lainattuaan rahaa naapureiltakin oli lopulta otettava hattu kouraan ja marssittava pankinjohtajan puheille. Hävetti. Koputus oveen ja käynti peremmälle. Johtaja kuunteli miesten selvitystä taloudellisesta ahdingosta vaiti. Luotolle ei selvästikään ollut mitään järkeviä perusteita, mutta silti johtaja myönsi heille suuremman lainan kuin he pyysivätkään. Sitten taivas repesi. ”Ettekö todellakaan tunne minua. Olen se veli, jota väheksyitte ja hyljeksitte”, johtaja sanoi ja hymyili.