PUHALLUS

TOSISATU, OSA 4

Tilaisuus alkoi. Sali oli täynnä lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden edustajia. Salamavalot välähtelivät. Ministerit ja virkamiehet istuivat paikoillaan koittaen näyttää vakuuttavilta ja vakuuttuneilta esityksen sisällöstä. Levottomuus kuitenkin kasvoi.

Ministeri rykäisi ja aloitti. Numerot ja kirjaimet hyppivät paperilla käsittämättömästi. Ministerin otsalle alkoi kohota hikikarpaloita. Vakuuttelut selonteon järkevyydestä murenivat sivu sivulta. Kuulijat yrittivät pitää yllä luottamustaan ja peitellä epäuskoaan. Tiedossahan oli jo yleisesti taika, joka selontekoon kätkeytyi. Sen ymmärtäisivät vain viisaat ja kukaanhan ei halunnut leimautua tyhmäksi.

Kunnes salin takaosasta, avonaisen oven raosta kuului vanhan, eläkkeelle juuri siirtymässä olevan vahtimestarin toteamus: Selonteossahan ei ole mitään järkeä, ei päätä eikä häntää! Vähitellen uutinen levisi kuulijakunnan keskuudessa kulovalkean tavoin ja lopulta kaikki huusivat yhteen ääneen. Selonteko on huijaus. Täydellinen puhallus.

Ministerin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli:

- Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojensi selkänsä entistä suoremmaksi ja nyökytteli hyväksyvästi kun virkamiehet vakuuttelivat talouspaketin toimivuutta, jota ei ollut olemassakaan.

VAIETTU SALAISUUS

TOSISATU, OSA 3

Ministeri halusi lopulta nähdä itsekin laskelmat. Niinpä hän lähti yhdessä aiemmin tietäjien luona käyneiden virkamiestensä kanssa matkaan.

Eikö suunnitelma ole suurenmoinen! sanoivat nuo kaksi kelpo virkamiestä näyttäessään taloustietäjien aikaansaannoksia ministerille. Katselkaa tätä kaaviota ja näitä nerokkaita laskelmia, he sanoivat ja esittelivät järjetöntä talouspakettia, sillä he luulivat muiden toki ymmärtävän siitä kaiken.

Ministeri tutki laskelmia ja selvityksiä, mutta ei ymmärtänyt niistä sanaakaan.

Olenko minä typerä? Enkö minä kelpaa ministeriksi!

Salatakseen ymmärtämättömyytensä ministeri kehui pakettia ja koko seurue vakuutteli ministerin mukana: onpa tosiaan ammattitaidolla laadittu selvitys! Tapaamisen päätteeksi virkamiehet kehottivat ministeriä esittelemään nerokkaan tukipakettiratkaisun valtakunnallisessa tiedotustilaisuudessa, joka pian pantaisiin toimeen.

Tilaisuuden oli määrä alkaa aamupäivällä ja vielä koko edellisen yön talousasiantuntijat valvoivat ja tekivät laskelmiaan. Kansa uskoi, että he ahersivat hiki hatussa saadakseen toimivat talouspaketit valmiiksi.

Kun ministeri ja hänen ylimmät virkamiehensä sekä neuvonantajansa olivat koolla, tietäjät saapuivat, ojensivat monisatasivuisen selvityksen ministerille ja sanoivat: Arvoisa ministeri, tässä laatimamme selvitystyö tarvittavista leikkauksista sekä laskelmat tukipaketin suuruudesta ja niiden tuottamista hyödyistä. Laskelmat ovat vedenpitävät ja keveät kuin hämähäkinseitti. Niiden luulisi sisältävän pelkkää ilmaa. Mutta sen vuoksi ne ovatkin niin erinomaiset. Teidän olisi ehkä syytä perehtyä esitykseen ennen varsinaisen tilaisuuden alkua, tietäjät kehottivat ja poistuivat paikalta.

Ministeri avasi selvitysmuistion. Hän luki takellellen sivun toisensa jälkeen. Numerot kasvoivat ja miinusmerkit lisääntyivät, mutta epäilyksille ei nyt saanut antaa valtaa.

Jatkuu...

VIISAAT LUOTTOMIEHET

TOSISATU, OSA 2

Taloustietäjät avasivat tietokoneensa ja olivat tekevinään finanssipoliittisia laskelmia, vaikka heillä ei todellisuudessa ollut hajuakaan siitä, kuinka talouskriisi ratkaistaisiin. Häikäilemättä he vaativat lisärahoitusta selvitystyöhönsä, mutta tallensivat kaikki liikenevät varat salaisille pankkitileilleen ja hosuivat tyhjien laskelmiensa ääressä päivästä toiseen.

Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä selvitystyö on! tuumi ministeri. Eihän hänen toki olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selvää.

Minäpä lähetän vanhan kunnon luottovirkamieheni tietäjien luo, päätti ministeri. Hän osaa parhaiten arvostella selvitystä, sillä hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

Vanha kelpo virkamies meni saliin, missä tietäjät istuivat tietokoneidensa ääressä. Taivas varjelkoon! - ajatteli vanha virkamies ja avasi silmänsä selkosen selälleen. Minähän en ymmärrä mitään! Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

Auta armias! hän ajatteli. Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut, eikä ihmisten pidä sitä saada tietää!

No, ette sano mitään rahoitusratkaisusta! huomautti toinen tietäjä. Voi, se on nerokasta, sanoi virkamies tirkistellen silmälasiensa takaa. Tämä malli ja nämä laskelmat! Niin, kyllä minä sanon ministerille, että rahoitusjärjestelmä miellyttää minua kovasti.

Taloustietäjät vaativat yhä enemmän rahaa ja aikaa. Niitä tarvittiin kuulemma vaativaan selvitystyöhön. Aikaa kului, mutta lopullista selvitystä ei kuulunut. Pian ministeri lähetti toisen kelpo virkamiehen katsomaan, edistyikö työ ja oliko se jo valmistumassa. Hänen kävi samalla tavalla kuin ensimmäisenkin: hän katseli katselemistaan, mutta eihän hän ymmärtänyt mitään, koska laskelmissa ei ollut päätä eikä häntää.

Typerä minä en ole, mietti mies itsekseen. Enkö siis tosiaan pysty hoitamaan hyvää virkaani? Niinpä hän rupesi kehumaan kaavioita, joita ei ymmärtäyt ja vakuutti olevansa hyvin ilahtunut nerokkaista laskelmista ja suunnitelmista. Tämän hän kertoi myös ministerille. Kaupungissa ei enää muusta puhuttukaan kuin tuosta rahoituspaketista.

Jatkuu...

HYVÄUSKOINEN MINISTERI

TOSISATU, OSA 1

Olipa kerran ministeri, joka rakasti vaikutusvaltaa niin paljon, että kulutti kaiken aikansa sen pönkittämiseen. Hän vähät välitti sotilaistaan tai kansalaisistaan, mutta valtaansa hän halusi kasvattaa. Kun euroopan ulkopuolisten maiden ministerit olivat valtioneuvostoissaan, tässä maassa ministeri oli Brysselissä.

Kerran kaupunkiin ilmestyi kaksi taloustietäjää. He kertoivat olevansa suuren maailmanlaajuisen rahoituspolitiikan asiantuntijoita ja kehuivat edustavansa uutta talousjärjestelmää, johon liittyisi kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei ymmärtäisi tämän järjestelmän nerokkuutta.

Siinäpä vasta järjestelmä, ajatteli ministeri. Kun kerron tästä valtionvarainministeriössä, saan heti selville, ketkä eivät kykene hoitamaan virkaansa; voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Siispä ministeri antoi tietäjille valtuudet, jotta he ryhtyisivät työhönsä.

MISSÄ OOT ROBIN HOOD?

Pahasti näyttää siltä että lakiteitse ja luvallisesti eivät asiat armaassa Suomenmaassa korjaannu. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Nyt on lupa ja suorastaan velvollisuus ottaa köyhältä ja antaa rikkaalle. Pääministeri käytti oikein puheenvuoron aiheesta. Hänen mielestään esimerkiksi yritystuet eivät ole keltään pois. Yksinkertaistaen: Kokonaisesta leivästä leikataan reilu pala ja annetaan sille jolla jo on ennestään. Onko leipä edelleen kokonainen? Ei, siinä on entistä vähemmän jaettavaa niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Puhumattakaan massiivisesta virkamieskoneistosta joka nakertaa leipää salakavalasti sieltä täältä kuten pullahiiri.

Terveellistä olisi jokaisen tutustua valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2012. Yhteenvedosta kokonaismäärärahat eri ministeriöille näkee helposti ja yhdellä silmäyksellä.

http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2012/frame_2012.html

Esimerkiksi puolustusministeriön määrärahat ovat vain murto-osa kokonaiskustannuksista. Massiiviset ja puolustuspoliittisesti merkittävät leikkaukset eivät todellisuudessa juurikaan helpota valtion budjetin tasapainottamisessa. Itseasiassa kulut voivat jopa muutosten seurauksena kasvaa, puhumattakaan jälleen lisääntyvästä epävarmuudesta ja suoranaisesta pahoinvoinnista niiden perheiden ja yksittäisten ihmisten elämässä, joita suunnitteilla olevat leikkaukset koskettaisivat eniten. Kyseessä on lisäksi yksi merkittävimmistä itsenäisen Suomen ja sen turvallisuuden takaajista ja ylläpitäjistä. Ja sitä kivijalkaa ollaan nyt tietoisesti nakertamassa.

Helposti voi myös talousarviosta havaita, että valtaosa kokonaiskustannuksista syntyy massiivisen hallinnon ja virkamieskoneiston pyörittämisestä.

Missä on tämän päivän Robin Hood?

Joka radikaalilla toimintamallilla murtaisi huonoksi ja epäoikeudenmukaiseksi havaitut rakenteet ja jakaisi leivän oikeudenmukaisesti. Niiltä, joilla on yli oman tarpeen, niille joilla ei ole riittävästi.

Mikä on riittävästi?

Jokaiselle Suomen täysikäiselle kansalaiselle taataan katto pään päälle ja leivän päälle muutakin kuin ylähuuli, anelematta ja luukulta toiselle juoksematta. Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen elämän.

Eikä se olisi keneltäkään pois, vaan jokainen saisi yllin kyllin.

Jos me näiden toimien seurauksena saisimme maailmalla edelläkävijän maineen, siitä voisin olla todella ylpeä ja aiheesta.